Päivittäiset arkistot: 28.1.2016


Työpöydälleni tupsahti ongelma - miten on mahdollista, ettei taloudellisiin vaikeuksiin joutunut karjatilallinen saakaan lomitusapua. Asia tuntui koskettavan muitakin maatalousyrittäjiä. Työtä ilman lomaa - verot ja maksut kyllä kerätään.

Yhteydenotto useaan maanviljelyelinkeinon ja velallisten kanssa askartelevaan paikkaan paljasti, ettei niissä tiedetty asiasta tai siitä ei haluttu puhua. Kiitos kuitenkin, Melan pääkonttorilta löytyi tolkkua tilanteeseen.

EU-komission asetus tuntuu määräävän yksiselitteisesti, ettei vaikeuksissa oleville yrityksille voisi maksaa valtiontukia, jollaiseksi lomitus lasketaan. Tällä tulkinnalla on menty vuodenvaihteeseen saakka, jolloin voimaan tuli lomituspalvelulain muutos. Sen jälkeen Mela joutui selvittämään useiden ihmettelyjen ja pyyntöjen vuoksi, mitä taloudellisissa vaikeuksissa oleville maatalousyrittäjille ja heidän lomittajilleen tehdään. MTK on viime aikoina julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tulkinnut lomituksen mieluummin sosiaaliturvaksi. EU näyttäisi siis murentavan suomalaista sosiaaliturvaa.

Selvittely jatkuu edelleen samalla kun ohjeistus on terävöitynyt. Velkasaneerausohjelmaan päässyttä maatalousyrittäjää ei voi pitää EU:n tarkoittamana vaikeuksissa olevana. Saneerausohjelmassa olevan lehmät saavat nyt siis lomittajan, jos maanviljelijä sairastuu, jalka katkeaa tai pitää lähteä synnyttämään. Nyt pitää toivoa, että ohjeita tulkitaan joka puolella Suomea samoin.

Ulapalle jää hukkumaan vielä monta sellaista yrittäjää, jotka eivät ole päässeet mihinkään ohjelmaan, eivät saa lomitusapua eivätkä muutakaan valtion tukea. Eräs maanviljelijä kuvasi tilannettaan niin, että jos lomitus ei järjesty, on pakko lyödä hanskat tiskiin. Se ei ole ilmaista lystiä yrittäjän, ihmisen ja koko yhteiskunnan kannalta.

Jos uskomme poliittisia agitaattoreita, maaviljelijöillä on aina jossakin liiterissä rahaa kuivumassa, mersuja pihat täynnä ja uusi kartano rakenteilla. Tässä tilanteessa tarina maatalon pihan kahdesta mersusta voi olla erityisen totta: toinen kuuluu pankinjohtajalle, joka on tullut perimään lopulta itse myöhässä olevia saataviaan. Toinen on eläinlääkärin, joka lopettaa eläimet ja kustannukset maksaa isäntä.

Herätkää todellisuuteen. Kansallinen ruuan tuotanto on strateginen kysymys, elinkeino- ja työllisyyskysymys, biotaloutta ja puhdasta vientituotantoa, työpaikkoja joita ei voi viedä ulkomaille. Paha kyllä työpaikkojen määrä on laskenut kovasti viime vuosina. Mersuilla ajelevat aivan muut kuin velka-ahdingoissa kipristelevät maatilan isännät.

Suomi on mukana EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ja kuvaamassani tilanteessa pilkottaa EU:n pukinsorkka. Tämän päälle kansallisen tuen maksatusviiveet, Venäjä-pakotteet ja katastrofaalisen huono kesä ovat ajaneet maataloutemme kuilun partaalle. Timo Soini on oikeassa "Suomella on parempi maine EU:ssa kuin EU:lla on maine Suomessa". Yhteisöä kohtaan on luottamuspula ja sen ylläpitämisestä se vaikuttaa huolehtivan ihan itse.

Osaamme kyllä kutoa kansallista byrokratiaverkkoa ihan itsekin. On tulkintakysymys missä kohtaa saneerausohjelmaan päässyt maatilayrittäjä saa lomitusta. Tuomioistuinkäsittely voi kestää. Pitäisi ehdottomasti selvittää, onko lomitukseen oikeus jo kun tuomioistuin päättää saneerausmenettelyn aloittamisesta. Ohjelman vahvistamisen päiväys voi olla siitä hyvinkin kaukana. 
 

Missä EU, siellä pukinsorkka