Vuotuiset arkistot: 2015


Onko valtiovallalla löysähkö ote maahantulijoihin ja siihen liittyvään prosessiin? Näyttää, että yksittäiset toimijat työskentelevät hajautetusti ilman prosessin kokonaishallintaa.

Maahantulo ilman asianmukaista matkustusasiakirjaa on laiton (rikos), kunnes haetaan turvapaikkaa. Tämä tapahtuu viranomaiselle, poliisille tai rajavartiostolle. Pohjois-Suomessa Haaparannalla rajatarkastuksia ei ole, niinpä rajan ylittänyt jatkaa. Tämän hän tekee ilman maassaoleskelulupaa, eihän hän voi olla turvapaikan hakija koska viranomaiselle ei ole tätä pyyntöä voinut esittää.

Turvapaikan hakija voi suunnata askeleensa mihin suuntaan tahansa Suomessa. Periaatteessa siis laittomasti, rekisteröimättä. ”Maantietä matkaa kirjaton karjaton mies” loihe Eino Leino runossaan aikanaan lausumaan.  

Tällä hetkellä pohjoisessa(kin) alkaa maahantulon jälkeen laillisuusvalvonnan ja valtiontalouden näkökulmasta raskas prosessi. Eilen tullut turvapaikanhakija saa päätöksen noin kahden vuoden kuluttua.

Pohjoisessa Haaparannan kautta saapuu päivittäin jopa satoja hakijoita pohjoiseen. Puhuttaa ei ennätetä eikä päätöksiä ennätetä tehdä. Kello käy, eikä Hakulista näy. Pohjoinen Suomi ansaitsisi lain mukaisen järjestelykeskuksen turvapaikkaprosessin hallitsemiseksi. Olkoon sen paikka vaikka Tornio, Kemi tai Oulu, joka tapauksessa asia on jopa kiireellinen. Oulussa varmaankin ovat parhaat tilat tarjolla, terveydenhuollon palveluista puhumattakaan. Turvapaikan hakijat sairastavat kuten me kantasuomalaiset ja toisaalta myös eri tavalla kuin me kantasuomalaiset. Immateriaaliset maahan tulon kysymykset seuraavat sitten perässä.

Järjestelykeskus ohjaa turvapaikkaa hakevat keskitetysti viranomaisen piiriin, jolloin tiedämme nopeammin ketä on maassa ja toisaalta turvapaikanhakija tietää, minkä järjestelmän piirissä on.

En väitä, etteivätkö prosessissa toimivat poliisit tässä ja nyt tekisi työtään tehokkaasti ja hyvin. Kuitenkin nyt tilanne on se, ettei turvapaikanhakijoita kyetä rekisteröimään heti maahantulon jälkeen. Maanteillämme on rekisteröimättömiä turvapaikanhakijoita päiväkausia. Tämä ei ole kenenkään etu. Mitä nopeammin saamme sormenjäljet tulijoilta, sitä nopeammin heihin tutustumme.

Täysin aukottomaksi järjestelmää ei saada, mutta valtion kannalta parasta on, että turvapaikanhaku täyttää lain vaatimukset Suomessa.

Pohjoinen reitti tulla Suomeen on valitettavan totta tässä ja nyt. Sitä täytyy lailla hallita, ettei Ruotsi täytä Suomea pakolaisilla. Ruotsi näyttää tietävän, miksi ohjata tiettyjä turvapaikan hakijoiden virtoja Suomeen.

0

Turvapaikan hakemista pitää lailla hallita


Sanomalehti Kaleva jäi pääkirjoituksessaan 10.8. harmillisen pinnalliseksi pohdiskeluissaan poliittisista virkanimityksistä.  Mikäli kirjoitusta on uskominen, hallintomme on huonossa jamassa ja paisunut aivan liiaksi – poliittisten virkanimitysten vuoksi.

Viime eduskuntakaudella silloinen ryhmäpuheenjohtaja Kimmo Tiilikainen 21.11.2013 täysistunnossa kertoi Suomen Keskustan aikovan luopua poliittisista virkanimityksistä. Liekö liikahduksia tapahtunut.

Perussuomalaiset ovat vastustaneet poliittisia virkanimityksiä toisin kuin muut puolueet. Eivätkä muut puolueet ilmeisesti ole juuri kantojaan muuttaneet ja Kalevan pääkirjoituksen mukaan toimivat ilmeisen moraalittomasti.

Ollakseen merkittävää yhteiskunnallista keskustelua siinä täytyy olla mukana muitakin osapuolia kuin perussuomalaiset ja maakunnallinen sanomalehti Kaleva. Esitänkin, että muut puolueet toisivat esiin näkemyksensä poliittisista virkanimityksistä.

Tämän maan tavan jäädessä ennalleen ulkopuolelle jättäytyvä puolue antaa väistämättä vaaleissa saatua valtaansa pois. Perustellaanhan virkanimitysten mandatointia vaalituloksella. Onko sittenkin siis lopulta äänestäjiensä pettämistä olla käyttämättä mahdollisuutta poliittiseen virkaan? Vastausta minulla ei ole.

Onko lopulta kolikon kääntöpuolena sekin, että virkoihin ylipäätään voidaan jättää valitsematta henkilöitä sen takia, että puoluetausta on tai sen epäillään vahvasti olevan PS? Tällöinkin puoluekanta menisi pätevyyden ja muun sopivuuden edelle.

Tätä keskustelua pitäisikin laajentaa! Mielipide voi vaihtua ilman, että valta maistuu sen makeammalta, kuten pääkirjoitus antaa ymmärtää. Kyse voi olla myös politiikan realiteeteista ja vallan vastinparista vastuusta.

Itse henkilökohtaisesti vastustan poliittisia virkanimityksiä, mutta minun on vaikea uskoa unelmiin ja ideaalimaailmaan järjestelmän pysyessä samana. Vanhat puolueet sopivat poliittisista virkapaketeista, heittivätpä perussuomalaiset minkälaista volttia tahansa. Ja jos näin on, kuin miltä näyttää, vanhat puolueet tuskin kiittävät ja kumartavat perussuomalaisia saamastaan ylimääräisestä vallasta, korkeintaan naureskelevat partaansa.

Tuhma saa olla, muttei tyhmä?

 

0

Antaako Herra järjen, kun antaa viran?



Viimeisin kertomus kotikutoisesta byrokratian osaamisesta hipoo jo maailmanennätystä. Sikalan kaukalon kolmekymmentä liikasenttiä on arvioitu 11 300 euron arvoiseksi.  EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on näyttänyt ”tehokkuutensa”. Toivottavasti voimme toivottaa maataloustarkastajille vilpittömästi työn iloa tehtävässään.

Seuraava tarina kotoisesta byrokratiasta perustuu tositapahtumiin, mutta ei ole omasta vaalipiiristäni.

Erään merenrantapaikkakunnan mökkiläinen kunnosti lahonneen venelaiturinsa. Hän valoi uuden kannen samalla jatkaen laituria reilun metrin maankohoaman vuoksi. Mereltä paljastuneen maan vuoksi vene ei uinut enää laituriin.  

Mökki oli perikunnan omistuksessa ja ikävä kyllä, perikunta ajautui riitoihin. Laiturin korjauksesta loppujen lopuksi valitettiin ympäristöviranomaiselle. Tämä käynnisti paljon voimavaroja sitoneen tarkastusprosessin.

Tapaukseen liittyy epäselvyys siitä, olisiko kunnan X tullut hankkia yhteinen lupa ELY –keskukselta rantautumispaikkojen kunnostamiseen. Kunnan lupa-asioista vastaava henkilö poistui ajasta ikuisuuteen, eivätkä kaikki osakkaat tienneet, mitä lupia ns. vähäiseen kunnostukseen tarvitaan. Ei myöskään tiedetty sitä, miten kunnan X viranomainen oli asiaa ajanut.

Uudet viranomaiset, uudet tulkinnat ja valituksen johdosta suoritettiin katselmus. Epäselvyydet lupa-asioissa koituivat ruoppaajalle vahingoksi ja viranomaiselle työmaaksi.

Byrokratian näyttämölle "tarvittiin" lain tulkinnan mukaan yksi venelastillinen kunnallisia toimijoita, toinen venelastillinen osakaskunnan väkeä ja lisäksi ELY -keskuksesta (n. 180 km etäisyydeltä) kaksi virkamiestä. Laiturin katselmuksesta tehdystä pöytäkirjasta löytyy yksitoista nimeä.  

Kannatan laillisuusvalvontaa, edellyttäen sääntelyllä olevan lisäarvoa ja hallinnon koituvan kansantaloutemme parhaaksi. Laiturin paikan tarkastaminen on tärkeää, mutta samaan aikaan menetämme miljoonia ulkomaille harmaan talouden ja talousrikosten vuoksi.  

Muodostamme osin itse aiheettoman valvonnan tarpeen.  Hallinnon kulut koostuvat suurimmaksi osaksi palkkakustannuksista ja työllistäminen on aivan hyvä asia, mutta sen täytyy olla osa hallinnon ”tuotantopotentiaalia”.

Olemme lainkuuliaista kansaa, joka direktiivitulvasta vaikuttuneena on virittänyt virkakoneistonsa työhön. Kyllähän me osaamme ja jopa teemme tästä itsellemme tarpeen.

Suurin osa unionin direktiivivyörytyksestä ei ole osa tuottavaa vaan taloutta kahlitsevaa. En vain jaksa ymmärtää sitä, että jollekulle on maksettu palkka siitä, että hän kirjoittaa ja valmistelee käyrien kurkkujen myymistä kieltävää lainsäädäntöä.

Samaten unionin maataloustukien valvontakäytäntöjä on ajoittain mahdotonta ymmärtää – peltolohkoja on mahdotonta tunkea taskuunsa. Investointeihin liittyvissä tuissa väärinkäytösten mahdollisuus lienee huomattavasti suurempi. Kyllä kustannusta saadaan aikaiseksi, kun entisen kartta- ja tilakatselmuksen sijaan tarkastaja joutuu myös GPS –paikannuksen kera kävelemään peltolohkoja ympäri ja tarkastamaan lohkojen digitoinnin.

Ei ihme, että EU –kriittisten määrä kasvaa – EU aiheuttaa sen ihan itse.

0

Vain muutaman kymmenen sentin tähden